Haastattelu 12. elokuuta 2011

Hei Tuula! Mitä kuuluu?

Ei voisi parempaa kuulua! Takana on seitsemän viikkoa kesää Köyliössä – tarpeeksi, että aloin jo kaivata töihin. Marraskuu alkaa yleensä pelottaa jo tässä vaiheessa vuotta, mutta tämä syksy vaikuttaa niin kiinnostavalta, että eiköhän siitäkin selvitä.

Kerrotko hieman itsestäsi.

Olen 45-vuotias nainen, äiti ja suunnittelija – tällä hetkellä kaikkea sitä aika tasapainoisessa suhteessa. Urani alku oli monipuolinen, tein kaikkea nuorisovaate- ja farkkusuunnittelusta huonekaluihin ja tekstiileihin. Muutamat poikkitaiteelliset projektit kollegojen kanssa olivat tärkeitä. Sitten tulivat lapset, ja paluu sekä palautuminen takaisin työelämään tuntui haastavalta. Aloitin pienestä ja omaehtoisesta ja nyt hommat näyttävät taas rullaavan. Siitä tulee mahtava tunne – fiilis on kuin opiskeluaikana, ilman pariutumisen ja lisääntymisen tuomaa hässäkkää.

Miten olet päätynyt suunnittelijaksi?

Tämän tyyppisen tekemisen meininki on kodin perintöä. Isäni on mallipuuseppä ja kaikki väännettiin kotona itse. Taideteollisessa korkeakoulussa opiskelin vaatetuksen ohella tekstiilisuunnittelua ja vähän muotoilujohtamistakin. Suunnittelussa pätevät samat lainalaisuudet alasta riippumatta ja on ollut kiinnostavaa hyppiä yli raja-aitojen. Alan vaihto ei ole koskaan käynyt mielessä, joten olen varmaankin oikealla alalla.

Tuula Pöyhösen kotonaan pitämä Onni-kauppa

Sinulla on oma ONNI-vaatemerkki, johon kuuluu vaatteita, asusteita ja kenkiä. Millä sanoilla kuvailisit ONNI-tuotteita?

ONNI-tuote on ehdottomasti minun näköiseni ja kokoiseni. Teen niitä täysin omaehtoisesti ja erittäin pienessä mittakaavassa. Koen sen olevan ikään kuin oma koelaboratorioni.

Olet tuonut työsi kotiin, sillä työhuoneen lisäksi pidät kotonasi Helsingissä ONNI-kauppaa. Miten kaupan pitäminen kotona toimii?

Kokeilimme ensin kollegani Susan Elon kanssa kaupanpitoa liikehuoneistossa. Se osoittautui toimimattomaksi: Vuokra söi tuloksen ja aika valui hukkaan, kun työtä ei voinut tehdä kaupassa päivystämisen ohella. Asun perheeni kanssa vanhassa neulomossa, jossa on iso halli, johon on toinen sisäänkäynti suoraan kadulta. Tuntui hassulta vuokrata tila jostain, kun kotona on hyvin tilaa. Koti on päivisin tyhjänä, kun mies on töissä ja lapset koulussa ja päiväkodissa. Pidän siitä, että voin tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Nyt ei ole ongelma, jos lapsi sairastuu tai kun haluaa työskennellä vaikka keskellä yötä.

Kotisi on siis avoin ihmisille. Mitkä ovat hyvät puolet?

Aluksi pitää sanoa, että ei ovi kovin tiheään käy. Useimmat asiakkaat ovat sähköpostin välityksellä yhteydessä. On kuitenkin hauskaa tavata ihmisiä henkilökohtaisesti. Perhettänikään se ei tunnu häiritsevän, ainakaan tässä mittakaavassa. Asiakkaalle välittyy myös todellinen kuva tyylistä ja ajattelusta, kun hän käy paikassa, missä kaikki tapahtuu. Yksityisyys on mielentila. En koe avaavani elämääni vieraille vaikka he kotonani käyvätkin: sehän on vain tila ja kalustus. Tätä voisi verrata ostoksilla käyntiin esimerkiksi maatilalla. Sielläkin viljelijä, perhe ja lemmikit ovat vastassa kokonaisuutena. Myös asiakkaat ymmärtävät eron siinä, tulevatko he kotiin tai tilalle, vai ovatko kauppakeskuksessa.

Entä huonot?

Huomaan aina vasta kesäloman alettua ja muutettuamme maalle sen, miten paljon tulen viettäneeksi aikaa samojen seinien sisällä. Olo on mahtava, kun ajaa peltojen halki tasaisessa maisemassa, missä on enemmän taivasta kuin maata.

Tuula Pöyhönen on ollut mukana tekemässä Surrur - Tee oma Marimekkosi -kirjaa

Miten tärkeänä pidät sitä, että Onni-tuotteet tehdään Suomessa?

Näin pienessä mittakaavassa muu ei oikein olisi mahdollista. On hienoa tuntea henkilökohtaisesti tekijät ja kommunikoida samalla kielellä. Harmittaa kuitenkin samalla se, että ammattitaito Suomesta on katoamassa. On vaikeaa löytää tekijä, jonka työn laatu on hyvää ja joka valmistaa myös pieniä sarjoja.

Olet mukana hienossa Surrur – Tee oma Marimekkosi -kirjassa, jossa esitellään Marimekon suunnittelijoiden ideoita, ohjeita ja kaavoja astetta luovempiin tee-se-itse-tuotteisiin. Oliko toteutusten keksiminen hankalaa?

Tuotteiden keksiminen ei ollut hankalaa vaan hauskaa. Sehän on työtäni.

Seepra-vaatteiden ohjeet löytyvät Surrur - Tee oma Marimekkosi -kirjasta

Teetkö muuta yhteistyötä Marimekon kanssa? Onko tulossa jotain uusia tuotteita?

Kyllä, mutta julkistusta pitää vielä odotella.

Onko sinulla suunnittelijaesikuvia?

Etunenässä tietenkin Suomen omat suuruudet Vuokko Nurmesniemi, Annika Rimala ja Maija Isola. Toki suosikkeja on myös tämän päivän suomalaisissa. Ihailen kovasti Susan Elon tekemistä, Tuija-Asta Järvenpään ajattelua ja Harri Koskisen asennetta suomalaisuuteen. Ulkomainen suosikkini on belgialainen Martin Margiela. Kiinnostaisikin tietää, mihin hän on kadonnut – tosi mystinen hahmo. Suurena inspiraation lähteenä on myös poikani Mosse, joka on koko ajan kova väsäämään jos jotakin.

Miltä kotonasi näyttää?

Järjettömän sotkuiselta juuri nyt. Kauppatila on täynnä kirpputorille menevää kamaa vintin siivouksen jäljiltä. Lapset nauttivat sadepäivästä sisällä, ja he ovat rakentaneet keittiönpoydälle uunipelleille hiekkalaatikoita dinosauruksille.

Lasten räsykassiin on kiinnitetty lukuisia pehmoleluja

Onko sinulla suosikkiesinettä?

Kuulosuojaimet ja otsalamppu. Olen riippuvainen niistä.

Mitä syksyysi kuuluu?

Palaan arkeen, kun koulut ja päiväkodit alkavat. Tulossa on muutama kaupunkimatka kankaiden merkeissä ja parit juhlat. Mutta enimmäkseen tiedossa on arkea, mikä on parasta.

ONNI-kauppa: Kulmakatu 5, Helsinki.

www.onni.eu

Teksti: Mikko Vaija