Haastattelu 16. lokakuuta 2010

Moi Hella! Mitä kuuluu?

– Moi! Kiitos, hyvää kuuluu. Olen juuri muuttanut uuteen monialaiseen työtilaan, jonka perustimme kollegoiden kanssa Helsingin Jätkäsaareen, Lars Sonckin suunnittelemaan satamamakasiiniin. Rakennuksessa ja entisen sataman alueella on hieno tunnelma, ja toivomme voivamme kehittää sinne enemmän kulttuuritoimintaa.



Kerro hieman itsestäsi.

–Olen kotoisin Tampereelta, asuin lapsena ja teininä Pispalan vanhassa työläiskaupunginosassa. Nykyään asun Helsingissä. Olen valmistunut pari vuotta sitten arkkitehdiksi TKK:lta ja opiskellut arkkitehtuuria myös Hollannissa. Aikoinaan ehdin hetken opiskella biologiaakin, mutta suuntauduin arkkitehtuuriin, koska siinä yhdistyi moni minua kiinnostava asia: taide, tiede ja yhteiskunnallinen ajattelu.


Bol-valaisimet: Raindrop, Snowball ja Broken Bol


Mitä teet vapaa-ajallasi?

–Yksi lempiharrastuksista on tyttöjen askartelukerho eli moderni versio perinteisestä ompeluseurasta. Pyöräilen paljon, uin ja lueskelen dekkareita ja kaikenlaista maailmanparannuskirjallisuutta. Haaveilen siitä, että voisin viettää enemmän aikaa mökillä ja purjehtimassa.


Suunnittelemasi Bol-valaisin on uutuus Finnish Design Shopin valikoimissa. Mistä olet saanut idean valaisimeen?

–Bolin idea syntyi, kun kokeilin, mitä esimerkiksi vanhoista pöytäliinoista, verhoista ja pitseistä voisi saada aikaan valoon yhdistettynä. Minua kiinnosti erityisesti pehmeä ja tunnelmallinen valo, joka syntyy eripaksuisten kankaiden yhdistelmästä.


Bol on tehty kierrätetyistä kankaista. Mistä löydät materiaalit?

–Pitkien etsintöjen jälkeen löysin Lahden seudulta yrityksen, jolta jää yli runsaasti käytöstä poistettua, mutta hyväkuntoista valkoista puuvillasekoitekangasta. Tämän lisäksi valaisimissa on aina yksityiskohtia muista kankaista, joita keräilen edelleen kirpputoreilta. Myös asiakkaan omien kankaiden käyttäminen valaisimen yksityiskohdissa on mahdollista. Vanhojen materiaalien käytössä on hienoa niiden pienet epätasaisuudet ja yksityiskohdat, jotka tuovat yksilöllisyyttä ja tarinoita muuten yksinkertaiseen tuotteeseen. Uskon, että materiaali, joka on selviytynyt jo yhden tai useamman käytön läpi, voi olla paljon parempilaatuista kuin nykyään niin monesti heikkolaatuiset ja halvalla tuotetut uudet materiaalit.


Written on the Wind -kokoelman vaatteet on tehty vintagekankaista.


Muistan nähneeni Bol-valaisimen jo Helsinki Design Weekin aikana vuonna 2007. Onko tuote jotenkin muuttunut ensimmäisistä malleista?

– Valaisimessa on tapahtunut monia muutoksia, jotka kaikki eivät varsinaisesti näy päällepäin. Melkein koko valmistustekniikka, käyttämäni muotti ja sidosaine on muuttunut ja kehittynyt. Näkyvin muutos on varmasti uusi kangaspäällysteinen johto sekä graafisen tuoteilmeen rakentuminen. Lisäksi Bolista on nyt olemassa kolme eri mallia ja kokoa – myös neljäs malli on kehitteillä.



Bol on mukana Shanghain EXPO 2010 -maailmannäyttelyssä Suomen Kirnu-paviljongissa. Onnea! Paviljongissa meni vastikään rikki viiden miljoonan kävijän raja. Mitä tällainen näkyvyys merkitsee muotoilijalle?

–Maailmannäyttelyyn osallistuminen on toki ainutlaatuinen tilaisuus. Oli aika iso yllätys, kun JKMM-arkkitehdeilta soitettiin ja ilmoitettiin, että pitäisi lähettää parikymmentä Bolia Kiinaan paviljongin vip-tilojen sisustukseen. Suoranaiseen Kiinan markkinoiden valloittamiseen en ole lähtenyt, mutta minunlaiselleni pienelle tekijälle tärkeintä on varmasti näkyvyys, uudet kontaktit ja toivottavasti myös uskottavuus.


Bol-valaisimia Suomen Kirnu-paviljongissa Shanghain EXPO 2010 -näyttelyssä. Kuva: Lucas Schifres


Puhut paljon termistä upcycling. Voitko kertoa siitä enemmän.

–Upcycling tarkoittaa hyödyttömän materiaalin muuntamista uuteen muotoon, jolla on entistä parempi laatu tai suurempi arvo. Omassa työskentelyssäni minua kiinnostaa upcycling-ajattelun kehittäminen sekä esine-, tila- että kaupunkitilatasolla. Selkeimmin se näkyy varmasti Bol-valaisinten kohdalla.


Esimerkki upcycling'stä voisi olla hollantilaisen Piet Hein Eekin jätepuusta tekemät huonekalut. Onko sinulla esikuvaa tai suosikkisuunnittelijaa?

–Piet Hein Eek on ehdottomasti yksi suosikki. Myös japanilaisen arkkitehdin Shigeru Banin pahviputkiarkkitehtuuri sekä ranskalaisten Lacaton&Vassalin kasvihuoneista tehdyt asuintalot ovat hyviä esimerkkejä kiinnostavasta suunnitteluasenteesta. Ystäväni DUS-arkkitehdit Amsterdamista tekevät hienoja, osallistavia väliaikaisen arkkitehtuurin projekteja. Ihailen ylipäätään suunnittelijoita, joilla on rohkea, omaperäinen asenne ja jotka kyseenalaistavat vallitsevia käytäntöjä.


Ehdotus Helsingin Ratakuilun uusiokäyttöön yhdessä Aino Aspialan ja Sanna Meriläisen kanssa.


Milloin saat parhaat ideat?

–Useimmiten  silloin, kun poistun työpöydän äärestä. Monesti vaikka pyöräillessä tai tiskatessa, ja parhaimmillaan hyvässä seurassa.


Miten tärkeää sinulle muotoilijana on tuotteiden ekologisuus?

–Erittäin tärkeää. Minusta tuotteiden valmistukseen liittyvän sosiaalisen vastuun ja ekologisuuden pitäisi olla jo perusvaatimus eikä niinkään erikoisuus. Paljon tehtävää kyllä on, jotta tuotteiden koko elinkaari pystyttäisiin ratkaisemaan kestävämmällä tavalla. Ennen kaikkea ekologisuus tarkoittaa minulle laatua ja pitkää ikää eli kertakäyttökulutuksesta pois pyrkimistä. Toivon, että muotoilijat pystyvät tulevaisuudessa tarjoamaan tässä mielessä innostavia esimerkkejä kuluttajille ja hyödyntämään osaamistaan entistä enemmän myös perinteisen tuotesuunnittelun ulkopuolella.


Urban Dream Management -sivusto käsittelee ajankohtaisia urbaaneja ilmiöitä.


Mitä suunnitelmia sinulla on loppuvuodelle?

–Tällä hetkellä työn alla on Urban Dream Management -projekti, joka liittyy kaupunkitilan luovaan käyttöön. Siihen liittyen suunnittelen matkaa New Yorkiin, jonne olen saanut ensi kevääksi residenssin kuukauden ajaksi. Lisäksi opetan Aalto-yliopiston kurssilla, jonka teemana on välitön kaupunki. Bol-valaisinten kehittämisen ja valmistuksen parissa vierähtänee myös aikaa.

Teksti: Mikko Vaija

www.hellahernberg.com
www.urbandreammanagement.com