Lentäjäpariskunnan funkistalossa loistavat neonvärit ja huumori. Sisustusta piristävät 1950–70-lukujen ajattomat designklassikot.
Asukkaat:
Lentäjät Sara ja Samuli Siltaniemi sekä lapset Stella ja Sade. Koti on vuonna 1951 rakennettu 250 neliön funkistalo Hyvinkäällä.
Sara ja Samuli Siltaniemi tyttärineen viettivät ensimmäisen illan uudessa kodissaan hieman hämmentyneissä tunnelmissa: perhe oli vaihtanut käytännöllisen, vuonna 2007 rakennetun kivitalon 1950-luvun kaunottareen ja sen vetoisiin nurkkiin. Ensimmäisenä yönä talossa oli 15 astetta lämmintä, joten ylle jouduttiin pukemaan kaikki mahdolliset villavaatteet. Saran ja Samulin mielestä vanhan talon tunnelmaa ei kuitenkaan voita mikään.
Mikä sai teidät vaihtamaan uuden talon vanhaan?
Sara: Entisessä kodissamme kärsimme uuden talon kaikuvasta äänimaailmasta. Kaipasimme muutenkin kerroksellisuutta ja lempeämpiä sävyjä. Ei haitannut yhtään, että tätä taloa ympäröi ihana puutarha, jossa ostohetkellä kukki seitsemän omenapuuta.
Samuli: Etsimme hirsitaloa, mutta löysimme sattumalta kivitalon. Ihastuimme rakennuksen avaruuteen, 50-luvun henkeen ja sijaintiin, joka oli työmatkojemme kannalta ihanteellinen.
”Etsimme hirsitaloa, mutta löysimme sattumalta kivitalon, johon ihastuimme.”
Millainen työnjako teillä oli remontissa?
Sara: Kaikki ehdotukseni menevät visuaalisuus edellä. Onneksi Samuli on toista maata. Hän oli projektin järki. Samuli osasi ottaa aikataulun ja käytännön asiat huomioon. Sovimme jo remontin alussa, että minä hoidan lapset ja kodin, Samuli pitää remontin langat käsissään. Sade oli tuolloin vasta yksivuotias. Parasta oli, kun viimein muuton jälkeen pääsimme yhdessä sisustamaan ja viimeistelemään remonttia lasten nukkuessa.
Samuli: Sara toimi taiteellisena johtajana. Minä yritin parhaani mukaan toteuttaa toiveita. Lähtökohtana oli luoda vaalea tausta rakkaan vaimoni värikkäille näkemyksille. Tehtäviini kuuluivat purkaminen, rakennusjätteen kuskaaminen ja uusien materiaalien toimittaminen paikalle sekä pintojen maalaaminen. Ammattimiestä käytimme lähinnä LVI-, sähkö- ja lattiatöissä.
Millainen oli ensimmäinen aamu uudessa kodissa?
Samuli: Kylmä. Muutimme joulukuussa, ja remontin jäljiltä lämmitysjärjestelmä ei ehtinyt heti mukaan kaikkiin muutoksiin. Lämpötila sisällä oli vaivaiset 15 astetta.
Sara: Päällimmäinen tunne oli helpotus siitä, että olimme viimein kaikki yhdessä kotona. Muuttolaatikoista oli muodostunut vuori olohuoneen keskelle. Me nauroimme niiden ympärillä uupuneina villavaatteissamme.
”Pyrimme olemaan materiaalivalinnoissa uskollisia talon 50-luvun hengelle.”
Mikä on sisustuksenne punainen lanka?
Sara: Kyllä se on minun rakkauteni 50−70-lukujen designhuonekaluihin ja nykytaiteeseen. Samuli sitten joko innostuu ideoistani tai ei. Keittiön suunnittelussa käytimme ammattilaisten apua. Etsimämme kiintokalusteet löytyivät yllättäen ensimmäisestä liikkeestä. Suunnittelija hioi luonnoksemme toimivaksi, ja saimme juuri sellaisen keittiön kuin halusimme. Pyrimme olemaan materiaalivalinnoissa uskollisia talon 50-luvun hengelle, emmekä lähteneet hakemaan viimeisimpiä trendejä.
Lempivärinne?
Sara: Vanha roosa eli ruusukvartsin sävy.
Samuli: Olin pitkään kolmen värin sisustaja, mutta ei se nykyään onnistu, kun asuu kolmen naisen kanssa. Suosikkivärini on kuitenkin edelleen musta.
Mikä on paras sisustusratkaisunne?
Samuli: Viihdymme kaikki kotisohvalla. Se on talon paraatipaikalla, josta näkee puutarhaan, keittiöön ja kadulle. Sara metsästi pitkään Yrjö Kukkapuron Ateljee-sohvaa, kunnes nappasi sen meille netistä. Keittiökin on käytännöllinen, vaikka siellä on vähemmän säilytystilaa kuin edellisessä kodissamme. Harvemmin käytössä olevia astioita säilytämme olohuoneen vaaleanpunaisessa kaapistossa, mikä on ollut hyvä ratkaisu.
Olitteko joistakin ratkaisuista eri mieltä?
Samuli: Jos olisin saanut päättää, olisin tuonut keittiöön kaasuhellan ja vähän teollisempaa henkeä.
Sara: Koti vastaa toiveitani. Samuli pitäisi siitä, että sisustus olisi kokonaan mustavalkoinen rosterilla höystettynä. Jos taas tyttäremme Stella saisi päättää, koko talo olisi kuin Star Wars -elokuvista. Sade on sitä mieltä, että koti on hyvä juuri näin.
”Ihailen mustavalkoisia koteja. Toisaalta taas tykkään pastellinsävyisistä huvikummuista.”
Millainen on unelmienne koti?
Sara: Ihailen yksinkertaisia ja moderneja mustavalkoisia koteja. Toisaalta taas tykkään pastellinsävyisistä huvikummuista. Nykyinen kotimme on vähän sekä että. Voisin asua myös meren rannalla rivitalossa, jossa lapsilla olisi paljon kavereita lähellä.
Samuli: Pidän tanskalaisesta ja ruotsalaisesta sisustustyylistä. Vaaleista asunnoista, joissa on korkeat huoneet, vanhat lautalattiat ja jokin taiteellinen twisti, kuten erikoinen valaisin tai taideteos. Toisinaan olen haaveillut myös loft-asumisesta.
Mitä teillä on seuraavaksi suunnitelmissa?
Samuli: Seuraava projekti on autotallin muuttaminen lämpimäksi tilaksi, jotta saamme verstaan puutöille ja askartelutilaa. Haaveilen myös kevyestä kamiinasta tuomaan tunnelmaa ja lämpöä olohuoneeseen.
Sara: Olemme tyttöjen kanssa suunnitelleet tekevämme Star Wars -huoneen, jonka seinille tulee elokuva-aiheinen tapetti ja hamahelmistä teemaan liittyviä tekstejä. Valaisimiksi asennamme valomiekkoja muistuttavia neonputkia. Haaveilen myös siitä, että saan viimein oman käsityöhuoneen, kun tytöt tulevat teini-ikään. Haluan sinne Eero Aarnion kattoon ripustettavan Kupla-tuolin, jossa voin keinua ja kutoa pipoja.
Teksti: Mimmi Pentikäinen Kuvat: Kaisu Jouppi
Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa.