Santtu Mustosen Kartta-veistos haastaa Iittalan lasinpuhaltajat

Iittalan 140-vuotisjuhlan kunniaksi suunnitellut Kartta-lasiveistokset syntyivät taiteilija Santtu Mustosen ja puhaltajamestari Heikki Punkarin yhteistyönä. Pääsimme lasitehtaalle seuraamaan teoksen valmistusta, joka vaatii puhaltajilta pitkälle hiottuja taitoja – ja vahvoja keuhkoja.

Iittalan Kartta-lasiveistos
Iittalan Kartta-lasitaideteokset on suunnitellut taiteilija Santtu Mustonen.

TÄLLAISTA HIEKKAA PÄÄSEE harvoin koskettamaan. Se on kuin hyvin hienoa sokeria mutta tuntuu sormenpäissä samalta kuin pehmeästi laskeutuva silkki.

Hämärän varaston uumenissa piileksivä himmeän valkoinen santakasa tulee muuttumaan lasiesineiksi. 70 prosenttia siitä on tätä belgialaista merenpohjaa, jota saapuu laivalastillinen vuodessa Antwerpenista Iittalan lasitehtaalle Hämeenlinnan kupeeseen. Merenpohjahiekasta saa kirkasta lasia. Suomalaisessa hiekassa on paljon rautaa, mikä tekee lasista vihertävää.

Iittalan Kartta-lasiveistos
Merenpohjahiekka on Iittalan lasin olennainen raaka-aine. Sitä on 70 prosenttia lasiesineestä.
Santtu Mustonen
Santtu Mustonen on kansainvälinen suunnittelija ja taiteilija.

Silkkiseen hiekkaan upottaa kätensä myös taiteilija Santtu Mustonen. Hän on tullut pohjoissavolaisesta saaresta, joka on hänen Suomen-tukikohtansa. Santtu on työskennellyt yli kymmenen vuotta muun muassa New Yorkista ja Hollannista käsin.

Suunnittelijan kansainvälinen asiakaslista on komea: designyritys Herman Miller, The New York Times, Facebook, New York City Ballet, Apple... Vuonna 2016 Santtu suunnitteli teoksen Oscar-gaalaan, ja se huomattiin laajalti. Hän tekee maalauksia, veistoksia, installaatioita, elävää kuvaa ja kuvituksia. Hänen töissään säkenöivät värit, aivan kuin satumetsää katselisi.

Kartta mielen maailmaan

Santtu ottaa kännykällään kuvia hiekkakasasta. Siitä lähtee viereisessä rakennuksessa syntymään Kartta-niminen lasiveistos. Iittalan 140-vuotisjuhlan kunniaksi syntyvä Kartta pohjautuu Santtu Mustosen maalaukseen. Se on abstrakti työ, kuten hänen taiteensa yleensäkin.

”Se ei ole maantieteellinen vaan mielen kartta. Se toimii kuin mustetahratesti. Haluan, että katsoja löytää visuaalisen maailman sisältään.”

Ennen kuin Kartta saa lasisen muotonsa tehtaalla, työ Iittalan kanssa on kestänyt toista vuotta. Santulle tämä on jo kolmas projekti Iittalalle. Ensimmäinen oli Pace-näyttely Iittala & Arabia -muotoilukeskukselle 2018, toinen puuveistosten sarja samana vuonna.

Iittalan Kartta-lasiveistos
Kartta-lasiveistosta valmistetaan sateensinisenä, ultramariininsinisenä, kuparinvärisenä ja tummanharmaana.

”On erityistä tehdä työtä asiakkaalle, jolla on juuret. Iittalan ja Arabian tuotteet ovat minulle tuttuja noin nollavuotiaasta asti”, Santtu sanoo.

Vahvasti digitaalisesti työskentelevä Santtu kertoo olevansa lasin kanssa aloittelija. Nyt hän pääsee tutkimaan, miten digitaalinen työprosessi ja käsityöläisyys toimivat yhdessä.

”Olen halunnut olla mukana mahdollisimman paljon. Olen kaatanut omasta metsästä tervalepät puumuottia varten ja tehnyt muotit itse. Olen valmistanut myös teräsmuotit, joihin Kartta tehdään”, Santtu Mustonen kertoo. Kartan prototyypinkin hän hitsasi teräksestä Pohjois-Savossa.

Postista veistokseksi

Lasitehtaan jykevä Vihtori-uuni on sulattanut merenpohjahiekan 1450 asteen kuumuudessa kirkkaaksi massaksi, joka valuu kuin hunaja. Vieressä pottiuuni Timo pitää huolen tällä kertaa kuparinsävyisestä värilasista. Kuuden hengen verstakko on valmiina Kartan puhaltamiseen. Verstakko on lasitehtaalla työryhmä, joka tekee käsin puhalletun lasin.

Puhaltajamestari Heikki Punkari kertoo, että kerrallaan työskentelee neljä ihmistä, kaksi huilaa. Lasihytissä nimittäin on vähintäänkin lämmintä ja työ motorisesti tarkkaa.

Lasinpuhaltajamestari Heikki Punkari
Kartta-teosta tehdessä puhalluspillin päähän otetaan kolmesti lasimassaa ennen puhallusta.
Iittalan Kartta-veistos
”Halusin, että Kartta on suoraviivainen teos, muotista valmis vaatimatta jälkityöstöä”, Santtu Mustonen kertoo. Siitäkin huolimatta teoksen valmistaminen vie kaikkine työvaiheineen kaksi vuorokautta.

Heikki ottaa ensin puhalluspillin päähän Vihtorin uumenista tulevan kirkkaan lasin, postin. Se saa jäähtyä hetken. Sitten hän ottaa värillistä massaa, tuplapostin, ja jäähdyttelee taas hetken. Kolmas kerros on kirkasta lasia, nimeltään kolmas aloitus kirkkaasta.

Santtu laittaa teräsmuotin paikalleen. Heikki asettaa puhalluspillinsä muotin suulle. Hetkessä lasimassa on muotissa, seuraavassa muotti avataan, ja esine on saanut muotonsa. Ensimmäisestä postista tähän asti on mennyt kolmisen minuuttia, Heikki arvioi. Hän on toistanut vaiheet lukemattomia kertoja. ”Mutta ei minulla aiemmin ole ollut taiteilijan itsensä tekemää muottia”, huomauttaa 66-vuotias puhaltajamestari mielihyvää äänessään.

Santtu Mustonen kertoo, että puhaltajamestari Punkarin nöyrä ote on tehnyt häneen suuren vaikutuksen. ”Heikistä aistii kokemuksen ja tiedon. Ilman häntä en olisi saanut otetta tähän hommaan.”

Intohimo lasiin

Heikki Punkari on kartuttanut otettaan lasista 15-vuotiaasta lähtien. Hän sanoo, että ainakin kymmenen vuotta menee lasinpuhallusta opetellessa, joten kärsivällisyyttä pitää olla. Mestarina Heikki alkoi työskennellä 1986, ja hän onkin tehnyt töitä jo Tapio Wirkkalan, Timo Sarpanevan ja Oiva Toikan kanssa. Vuonna 2020 hän jäi virallisesti eläkkeelle mutta käy yhä tehtaalla kouluttamassa.

”Vielä 1970–80-luvuilla suunnittelijat kävivät tehtaalla joka viikko. Se motivoi myös meitä tekijöitä. Santtu on nykyään lähes ainoa, joka tulee tänne. On ollut hienoa tavata nuori suunnittelija, jolla on näin vahva palo lasiin”, Heikki sanoo.

”Joo, olen nyt tuputtamassa itseäni tänne jatkuvasti. Lasi on minulle uusi materiaali, ja haluan oppia Heikiltä siitä niin paljon kuin mahdollista”, Santtu sanoo.

Lasinpuhallusta Santtu ei ole kuitenkaan kokeillut. Sen hän jättää mestarille eikä mene siinä neuvomaan.

Iittalan kuparinvärinen Kartta-lasiveistos
Värit ovat Santun taiteessa tärkeitä. Nyt hän joutuu rajoittamaan ne yhteen esinettä kohti. Suunnittelijalle kupari on Kartan väreistä ehkä koskettavin.
Iittalan sininen Kartta-lasiveistos
Kartta-veistos on ontto, joten siihen voi halutessaan laittaa vaikka kukkiakin.

Lasia ei voi pakottaa

Puhaltajamestari Punkarin pitkään uraan mahtuu niin helppoja kuin vaikeita esineitä. Hän kertoo, että muun muassa Wirkkalan Kantarelli ja Sarpanevan Orkidea ja Claritas ovat olleet vaativia. Myös Santtu Mustosen Kartta haastaa puhaltajan. Se on monikulmainen, ja terävää kulmaa on vaikeampaa tehdä kuin pyöreää. Jos kaikki ei mene nappiin, kulmat voivat jäädä heikoiksi ja mennä helposti rikki.

Heikki kuvailee, että joitakin esineitä pitää puhaltaa hiljaa kuin henkäys, mutta esimerkiksi Santun isoon Karttaan saa käyttää keuhkojaan aika lailla. Myös käsien ja silmien yhteispelin on oltava aukotonta – vaikka esimerkiksi Karttaa puhaltaessa muotin sisälle ei juurikaan näe.

”Lasilla on muisti. Jos teen jotakin väärin, se näkyy. Pitää osata ennakoida, mikä vaikuttaa mihinkin. Lasia ei saa pakottaa vaan sitä pitää vähän kuin houkutella.”

Santtu Mustonen ja Heikki Punkari
Santtu Mustosen (vas.) ja Heikki Punkarin yhteistyö alkoi Pace-näyttelystä vuonna 2018. Kartta-taidelasiesinettä he alkoivat työstää yhdessä syksyllä 2019.

Kuka: Santtu Mustonen

  • 38-vuotias taiteilija ja suunnittelija.
  • Toiminut viime vuodet Brooklynissä, New Yorkissa.
  • Opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa ja Gerrit Rietveld -akatemiassa Amsterdamissa.
  • Suomessa töitä nähty muun muassa Flow-festivaaleilla ja Iittala & Arabia -taidekeskuksen Pace-näyttelyssä vuonna 2018.
  • Suunnitteli veistosten lisäksi myös juhlavuoden ilmeen 140-vuotiaalle Iittalalle. Kartta-taidelasikokoelma jatkaa valikoimassa myös juhlavuoden jälkeen.

Kuka: Heikki Punkari

  • 66-vuotias puhaltajamestari.
  • Asuu Hämeenlinnassa.
  • Työskenteli Iittalan lasitehtaalla 15-vuotiaasta asti. Mestarina vuodesta 1986 kesään 2020, jolloin jäi eläkkeelle. Opastaa ja kouluttaa tekijöitä tehtaalla edelleen.

Katso myös:

Santtu Mustosen suunnittelemat tuotteet >
Iittalan kaikki tuotteet >

Teksti: Anna-Liisa Hämäläinen Kuvat: Antti Vettenranta ja Iittala

Juttu on julkaistu alun perin Avotakassa 11/2020.

Edellinen juttu
Seuraava juttu