Ricardo Bofillin La Muralla Roja on elokuvallinen unelmatalo Espanjan rannikolla

Espanjalaisessa Calpen rannikkokaupungissa sijaitseva La Muralla Roja yhdistelee Pohjois-Afrikan arkkitehtuurivaikutteita unenomaisiin pastelliväreihin ja geometriseen konstruktivismiin. Henkeäsalpaava asuinkompleksi on vain yksi arkkitehti Ricardo Bofillin lähes 1000 työstä.

La Muralla Roja
Vuonna 1973 valmistunut La Muralla Roja sijaitsee Espanjan itärannikolla.

JOS WES ANDERSON ohjaisi elokuvan Espanjassa, La Muralla Roja olisi hyvin todennäköinen valinta yhdeksi kuvauspaikaksi. Värikkäät seinät ja dramaattinen sijainti kallioisen jyrkänteen laella tekevät siitä ainutlaatuisen elokuvallisen rakennuksen. Mutta älä anna kauneuden hämätä: La Muralla Roja on paljon muutakin kuin pelkkä kaunis ulkokuori.

Vaikka rakennuksen ulkomuoto saattaa näyttää linnoitukselta tai labyrintilta, La Muralla Roja, suomeksi "punainen seinä", on itse asiassa vuonna 1973 valmistunut asuinrakennus, jonka arkkitehti Ricardo Bofill suunnitteli vuonna 1968. Konstruktivistinen uudelleentulkinta pohjoisafrikkalaisista Kasbah- ja savitiilitaloista kätkee sisäänsä kolmen tyyppisiä asuntoja: 60-neliöisiä yksiöitä sekä kahden ja kolmen makuuhuoneen asuntoja, joiden koot ovat 80 ja 120 neliötä. Yhteensä rakennuksessa on 50 kotia, joihin kulku tapahtuu toisiinsa liitettyjen patioiden muodostaman kokonaisuuden läpi.

Rakennuksen kattoterasseilla onnekkaat asukkaat pääsevät nauttimaan auringonotosta, uima-altaasta ja saunasta. Kattoterassin geometrinen pohja perustuu kreikkalaiseen ristiin, jonka viisimetriset ulokkeet on ryhmitelty eri tavoin ja jonka leikkauskohtiin sijoitettuihin torneihin on sijoitettu keittiö- ja kylpyhuonetiloja.

La Muralla Roja
Arkkitehti Ricardo Bofillin suunnittelema värikäs rakennuskompleksi kätkee sisäänsä yhteensä 50 asuntoa.
La Muralla Roja
Ulkopintojen lämpimät punasävyt luovat kontrastia ympäröivän maiseman väreille.
La Muralla Roja
”Valon leikki on suuressa roolissa siinä, miten rakennus näyttäytyy”, valokuvaaja Nana Simelius muistelee.

Mutta rakenne sikseen, La Muralla Rojan nimi ja suosio perustuvat ennen kaikkea sen loistokkaisiin väreihin. Värit valittiin ympäristön ehdoilla niin, että rakennuksen eri osat toimivat kukin erilaisessa vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Ulkopintojen erilaiset punasävyt antavat kontrastia maisemalle, kun taas vaaleansinisen, indigon ja violetin sävyillä maalatut patiot ja portaat näyttävät sulautuvan yhteen taivaan kanssa.

Suunnitteletko vierailua La Muralla Rojaan? Asuinkompleksi sijaitsee Valencian läheisyydessä Calpe-nimisessä rannikkokaupungissa, joka on ehdoton kohde Bofillin arkkitehtuurin ystäville. La Murallla Rojan lisäksi Calpessa sijaitsee myös muita Bofillen suunnittelemia rakennuksia, kuten Xanadú (1971), Las Villas (1982) ja El Anfiteatro (1983). Mikäli tahdot tutustua La Murella Rojaan myös sisäpuolelta, rakennuksesta löytyy useita asuntoja, jotka ovat vuokrattavissa lyhyen visiitin ajaksi.

La Muralla Roja
Rakennuksen arkkitehtoniset vaikutteet löytyvät Välimeren toiselta puolelta, pohjoisafrikkalaisista Kasbah- ja savitiilitaloista.
La Muralla Roja
La Muralla Rojan sisätiloihin voi päästä tutustumaan vuokraamalla rakennuksesta loma-asunnon. Samalla visiitillä voi tutustua myös muihin lähistöllä sijaitseviin Ricardo Bofillin suunnittelemiin kohteisiin.
La Muralla Roja
Ulokkeiden, kulmien ja pastellisävyjen loputon leikki luovat yhdessä surrealistisen, unenomaisen maailman.

Upeat kuvat juttuumme otti valokuvaaja Nana Simelius, joka vieraili Muralla Rojassa töiden merkeissä tammikuussa 2017.

”Vaikka rakennus on graafinen ja jylhä, sen tunnelma on silti valloittavan lempeä ja leikkisä. Tunsin itseni lapseksi kulkemassa kamera kädessä loputtomia portaita ja käytäviä ylös ja alas. Samoistakin paikoista löysi hieman eri kulmista ja eri vuorokauden aikoina kymmeniä erilaisia näkymiä.

Valon leikki on suuressa roolissa siinä, miten rakennus näyttäytyy. Yksi mieleenpainuva hetki oli illalla pimenevä portaikko, jonka ylänurkassa näkyi valoa hehkuva ovi. Aurinko paistoi juuri oikeassa kulmassa rakennuksen vastakkaisella puolella ja loi surrealistisen näyn. Kokemusta korosti myös poikkeuksellinen hiljaisuus; vaikka talossa on lukuisia asuntoja, on tunnelma paksujen seinien ansiosta äärimmäisen rauhallinen. Veden äärellä piirtyvä jylhä kallioseinä ja nousevat seinät luovat vaikutelman ainutlaatuisesta linnoituksesta, omasta erillisestä maailmastaan”, Simelius muistelee.

Arkkitehti Ricardo Bofill
Ricardo Bofill (1939–2022) työskenteli arkkitehtuurin parissa yli 50 vuoden ajan. Kuva: Ricardo Bofill Taller de Arquitectura.

Kuka: Ricardo Bofill

  • Oli vuonna 1963 aloittaneen Taller de Arquitectura -arkkitehtitoimiston perustaja ja puheenjohtaja, joka seurasi kiinteistökehittäjänä ja rakentajana toimineen Emili-isänsä jalanjälkiä.
  • Syntyi Barcelonassa 1939, aloitti opintonsa UIC Barcelona -arkkitehtuurikoulussa ja valmistui Geneven École des Beaux-Arts -yliopistosta. American Institute of Architects - ja Bund Deutscher Architekter -järjestöjen kunniajäsen, Ranskan kulttuuriministeriön myöntämän Officier de l’Ordre des Arts et des Lettres -arvonimen saaja sekä useiden kansainvälisten palkintojen voittaja.
  • Oli uransa aikana mukana toteuttamassa yli 1000 projektia yli 50 eri maassa aina yksityisasunnoista kaupunkisuunnitteluun. Tunnetuimpia töitä: Walden 7 (Sant Just Desvern, Barcelona), Paribas Marché Saint Honoré (Pariisi), Platinum Tower (Beirut) ja 77 West Wacker Drive (Chicago).
  • Toimi myös tietokirjailijana teoksissa L’Architecture des villes (1995) ja Spazi di una vita (1996). Hänestä on myös kirjoitettu useita kirjoja.

Teksti: Irene de Mas Castanyer Kuvat: Nana Simelius

Edellinen juttu
Seuraava juttu